 |
Pieni yksinäinen maja metsän siimeksessä. Kuin sadusta. Hyljättynä se odottelee saapujaa. Kuljen tyynesti sen ohitse ja siinä kulkiessani mietin sen kohtaloa. Moni kulkija on nähnyt sen. Liekö kukaan poikennut katsomaan sen sisimpään. Siinä se on yksinäisenä seissyt vuosikymmenet. |
.
 |
| Kaunis talvinen maisema peittää sen siipiensä suojiin. Kuinka luonto onkaan kaunis. Katson vielä taakseni ja näen tuon pienen majan. Lapsuusmuistot valtaavat mieleni. Mielestäni olen kuin satuolento, joka löytää majan ja asettuu sinne asumaan. Metsän puut kuiskivat minulle salaisuuksiaan. Metsän eläimet ovat parhaita ystäviäni. Hanki hohtaa auringon valaistessa. Pienet kultahippuset kimaltelevat hangella. Kultaiset hiukseni hulmuavat lumisten puiden oksien tarttuessa niihin. Oravat kirmaisevat syliini ja ojennan niille syötävää. Pikku pupujussit tanssivat ympärilläni ja kohta kaikki metsän eläimet ovat leikissä mukana. |
