Pakkasaamu

Astun ulos kirpeään pakkasaamuun.
Pohjoistuuli koskettaa kasvojani.
Tuo hyinen viima pureutuu syvälle sisimpääni.
Uskaltaudun kuitenkin aloittaa joka aamuisen
metsässä samoilemiseni. ( rakkaan koirani kanssa )
Siellä kävellessäni en tunne ollenkaan kylmyyttä,
kun katselen kauniita lumen peittämiä puita ja talven kauneutta.
Aamuaurinko heittää säteitänsä puiden oksien lomasta.
Viima yltyy, mutta minulla on lämmin ja hyvä olla.

Ensilumi

Kauniit pienet lumihiutaleet

leijailevat maahan.

Ensilumi peittää vielä

vihertävän nurmen.

Sammalmättäät saavat

valkoisen verhon päällensä.

Huurteiset puut kimaltelevat

aamuauringon osuessa

niiden oksistoon.

Untuvaiset pilvet

kulkevat kilpaa

tuulen voimasta.

Ensilumi on satanut maahan.

Syyssade

Syyssade piiskaa kasvojani.

Kylmä syksyinen viima käy lävitseni.

Puiden oksat taipuvat

tuulen voimasta.

Niiden putoilevat lehdet tanssivat tuulessa.

Pikkulintujen siritys on vaiennut.

Pilvet taivaalla ovat

tummanpuhuvia.
Syksy riisuu luonnon
kesävaatteistaan ja
kulkee kohti talvea.

Enkeli

Kaikkia meitä opastaa enkeli.

Enkelit huolehtivat meistä.

he parantavat, koskettavat ja lohduttavat

näkymättömin, lämpimin käsin.

Minun ei tarvitse muuta kuin pyytää ja kiittää.

Metsässä

Aamulla metsäpolkuja kulkiessani

tunsin itseni pieneksi

sen kaiken luonnonkauneuden keskellä.
Havupuut seisoivat jykevinä
ja tunsin kuinka ne kertoivat minulle tarinaansa.
Värikkäiden lehtipuiden juurilla seisahduin katselemaan
kuinka ne karistivat lehtiään maahan.
Sammalpeitteiset polut erkanivat toisistaan.
Polkujen varsilla muurahaiskeot olivat
hiljenneet.
Pienet muurahaiset olivat jo menneet
talvihorrokseen.
Metsän tuoksu huumaa kulkijansa.

Kynttilän valossa

Sytytän kynttilän.

Sen liekki lepattaa kauniisti.

Se antaa voimaa ja rauhaa

sydämeeni.

Tuo pieni liekki

rauhoittaa ihmismielen.

Se luo lämpöä ympärilleen.

Liekin ympärillä varjot tanssivat ja

luovat tunnelmaa kotiini.

Rannalla

Istumme rannalla ja

katselemme järvelle.
Tyyni veden pinta.
Lokit kirkuvat järven yllä.
Taivas tummenee.
Muistelemme nuoruuttamme.
Kuinka joskus istuimme laiturilla ja
uitimme vedessä varpaitamme.
Olimme onnellisia.
Elämä oli edessä ja
ihana tulevaisuus odotti meitä.
Nyt vuosien jälkeen,
monien koettelemusten jälkeen
elämä jatkuu ja olemme onnellisia.
Katsomme kuinka kuunsilta piirtyy
järven ylle
ja luonto hiljenee.

Ilta hämärtyy

Syksyinen ilta hämärtyy.

Taivas loistaa punaisena.
Katselen taivasta ja mietin mielessäni

kuinka luonto voi olla näin kaunis.

Metsän puut humisevat hiljaa ja

ne antavat minulle voimaa.

Voimaa jatkaa tulevaisuuteen.

Jostain kaukaa kuuluu autojen ääniä

rikkoen tämän hiljaisuuden.

Herään todellisuuteen ja

mietin mielessäni, että olen

onnellinen, kun saan olla osa tätä

kaunista luontoa.

Taivas kattona

Sumuiseen pimeyteen verhoutuneena

valtava taivaankansi

kätkee meidät avaraan,

hiljaiseen yön syliin.

Tyyni vesi välkehtii heikosti

ja värisevä kuunsilta

johtaa yli veden.

Ja syys yössä kävellessämme

kaiken kauneuden keskellä

Hän tuolla ylhäällä

pitää meitä ja tähtiä kämmenellään.

Ihana syksy

Katsahdan taivaalle,

Unelmankeveät hattarat,

kuin haavekuvat,

katoavat tyhjyyteen.

Alastomat puut,

harottavin oksin,

värjöttävät viluisen

viiman sylissä.

Moi, moi. Tästä se alkaa.

Kiitos Sylville avusta.