tunsin itseni pieneksiHavupuut seisoivat jykevinä
ja tunsin kuinka ne kertoivat minulle tarinaansa.
Värikkäiden lehtipuiden juurilla seisahduin katselemaan
kuinka ne karistivat lehtiään maahan.
Sammalpeitteiset polut erkanivat toisistaan.
Polkujen varsilla muurahaiskeot olivat
hiljenneet.
Pienet muurahaiset olivat jo menneet
talvihorrokseen.
Metsän tuoksu huumaa kulkijansa.
10 kommenttia:
Ihana:)
Kiitos Ritva.
Aamuisin tosiaan kuljen metsässä ja metsän poluilla ja ihailen luontoa. Kuvaan myös luontoa, mutta en osaa laittaa niitä tänne blogiin. Mutta jospa mie joskus senkin oppisin.
Halaukset sinne teille.
Nyt osaan laittaa myös kuvia tähän. Kiitos Saaran.
Hei Eila! en oiken musita sinua :( jossa näen kuvan sinusta niin voi olla että tulle muisto takasin.
Toivotavasti ymmärat mitä minä kirjoitan kun en ole niin hyvä kirjoita suomeksi :) Kram Susanne serku
Hei Susanna. Olen Lempi tätisi tyttö.
Voin laittaa kuvani sinulle joku kerta.
Sinun mamma ja pappa kävivät meillä täällä viime viikolla.
Minä ymmärrän myös ruotsia, jos haluat kirjoittaa joskus minulle. Voit kirjoittaa myös ruotsiksi.
Halaukset sinne.
T; eila :)
On kauniisti taas kirjoitettu ja kerrotu metsäkävelystä runossa.
. Kiva kun opit laittamaan kuvia.
En ole huomennutkaa että olet lisännyt.
Onpa hauska että susannekin on löytänyt tänne.
Kaikkea hyvää sinulle ♥
Metsässä on hyvä olla, kaipaan sinne usein täältä kivikylästä, ehkä lähdemme mökille ajelemaan viik.lop.
Kaunis rauhallinen kuva ♥
Kiitos paljon.
Asustelemmekin täällä metsän keskellä ja täällä on kyllä rauhallista.
kuva täydentää taas runon.. hienoa!
aitoa korutonta ja puhdasta tekstiä.
helppo elää tuokio rinnallasi.
Kiitos paljon kaikille ihanista kommenteista. Ja hyvää joulun odotusta. <3
Lähetä kommentti