Syksyinen ilta hämärtyy.
Taivas loistaa punaisena.Katselen taivasta ja mietin mielessäni
kuinka luonto voi olla näin kaunis.ne antavat minulle voimaa.
Voimaa jatkaa tulevaisuuteen.
Jostain kaukaa kuuluu autojen ääniä
rikkoen tämän hiljaisuuden.
Herään todellisuuteen ja
mietin mielessäni, että olen
onnellinen, kun saan olla osa tätä
kaunista luontoa.
5 kommenttia:
Luojalle kiitos tästä kauniista luonnosta.
Kiitos kauniista runosta. Halit
Kyllä tämä luonto on kaunis,kaunis runo:)
Hei ja onnea uudelle ihastuttavalle blogille! Täällä on toinen toistaan puhuttelevampia runoja, joissa tunnetta ja syvyyttä. Olet sanataituri!
Kiitos Asta.
Minä vasta opettelen tätä blogin käyttöä.
Hyvää ja aurinkoista syksyn jatkoa.
Blogin pito näyttää sujuvan loistavasti, ihana runo taas, pidän kovasti.
Taivan punertunut on upea ♥
Lähetä kommentti