Nojaan vasten koivunrunkoa.
Kuljen taaksepäin lapsuuteeni.
Kaikki oli niin huoletonta silloin.
Lapsen silmin maailma näytti
erilaiselta.
Muistan kuinka kesäisin kuljeskelin
paljain jaloin.
Keräsin kiviä taskuuni.
Tein " käpylehmiä ".
Kavereiden kanssa rakensimme
majoja ja leikimme kotia.
Se oli ihanaa aikaa.
Nuoruus oli välillä yhtä myllerrystä.
Itsensä etsimistä.
Nyt vanhempana muistelen kaiholla niitä aikoja.
Arvostan niitä enemmän kuin silloin.
Kerään vieläkin kiviä ja teen myös " käpylehmiä "
lastenlasteni kanssa.
Kesäisin kuljeskelen paljain jaloin.
En enää rakenna majoja,
rakennan kotiani.
7 kommenttia:
Ihanan taitavasti kirjoitettu aikamatka
lapsuudesta tähän päivään.
Herkkä. Olet sanataituri, Eila!
Ihanasti olet kirjoittanut,muistan näitä aikoja,rakas Eilaseni,kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi,Ritva tätisi:)
Lämpimät kiitokset Asta ja Ritva.
Halaukset teille molemmille ja hyvää alkavaa viikkoa. :)
Voi ihana kulta rakas siskoni, sinä puet sanoiksi ne mitä minä ajattelen, en vaan saa niitä paperille. Meillä telepatia toimii <3
Kiitos sisko kulta.
Halaukset. <3
Ihania lapsuusmuistoja.
Kauniisti olet muistot runoksi punonut.
Voi niitä aikoja..................
Siunausta elämääsi, rakas siskon tyttö Eila.♥
Kiitos Sylvi.
Lapsuudesta on kyllä tosiaan niin ihania muistoja.
Nuoruus oli myös kivaa aikaa, vaikkakin murrosikä oli yhtä myllerrystä, mutta niinhän se kuuluukin olla.
Nyt vanhampana osaa antaa arvoa elämälle; menneisyydelle ja tulevalle ajalle.
Nyt eletään tätä päivää ja päivä kerrallaan.
Katsotaan mitä elämällä on meille tarjottavana.
Halaukset sinne teille. <3
Lähetä kommentti