Astun ulos raikkaaseen
sateen jälkeiseen ulkoilmaan.
Mikä ihana, raikas tuoksu.
Kaikkialla on vihreää.
Nurmi tuoksuu, kukat kukoistavat.
Ruoho jalkojeni alla on kosteaa ja pehmeää.
Taivas aivan pilvetön.
Linnut visertävät.
Käki kukkuu jossain kaukana.
Aamuaurinko heittää kultaisia säteitään nurmelle.
Vieno tuuli koskettaa ihoani.
Seuraan perhosen lentoa.
Mitä kauemmaksi astelen, sitä kauniimmaksi maailma muuttuu.
Puun kuori tuoksuu kesälle. Koivujen lehdet värisevät iloisesti tuulessa.
On kesä.
Lukijat
tiistai 24. toukokuuta 2011
lauantai 21. toukokuuta 2011
Isälle
Minun isäni,
tänään muistot mieleen
kohoaa.
On sinun juhlapäiväsi.
Mutta sinä et ole täällä
luonani.
Olet kaukana poissa.
Muistan sinut lapsuudestani.
Muistan katseesi lämpimän,
kätesi turvalliset.
Muistan elävästi kun viimeisen kerran näin sinut.
Kyyneleet vierivät poskelleni,
kun muistelen sitä hetkeä
kun tulin koulusta kotiin ja
minulle sanottiin,
että sinä olit lähtenyt
Taivaan Isän kotiin.
Olin niin vihainen Jumalalle
pitkän aikaa.
Miksi hän otti rakkaan isäni
niin julmalla tavalla pois.
Olit niin nuori ja eläväinen.
Kuvittelen aina
taivaalle katsoessani
ja tähtiä laskiessani, että
sinä isä olet se suurin ja
kirkkain tähti siellä.
Oma isäni,
rakastan sinua ja
sytytän kynttilän sinun muistolle
tänään syntymäpäivänäsi.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Muutamia ajatelmia nuoruuteni "päiväkirjasta"
Kuljemme pitkin katuja ilman päämäärää.
Ympärillämme kuulemme
ilon ääniä.
Toisillakin on hauskaa.
Heillä on omat ystävänsä.
Meillä on toisemme.
Lämpö täyttää sisimpämme.
Kuljemme eteenpäin.
Emme tiedä minne.
Sillä ei ole väliä.
Meitä ei odota kukaan.
Olemme luotu kulkemaan kahden.
Sinähän tiedät,
minä olen nuori ja haavoittuvainen.
Tunteellinen ja herkkä.
Nuori, joka voi vuodattaa
kyyneleitä
tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja luuletko, että kyyneleet kaunistavat minua.
-EI
Enkä ole mikään kone,
joka on valmis kaikkeen,
mitä siltä pyydetään.
Siksipä toivoisin,
että ymmärtäisit minua.
Kun näin sinut,
ihastuin.
Kun puhuin kanssasi,
ahmin sanojasi.
Kun katsoin silmiisi,
punastuin.
Sinulla on tapana kuorsata unissasi.
Joskus otat nukkuessasi minua kädestä.
Hellät kätesi kiertyvät ympärilleni.
Pääsen mukaasi aurinkoisiin uniisi,
jossa kuljeksimme yhdessä
tulevaisuuden polkua.
Kun heräämme aamulla,
hymyilemme.
Ympärillämme kuulemme
ilon ääniä.
Toisillakin on hauskaa.
Heillä on omat ystävänsä.
Meillä on toisemme.
Lämpö täyttää sisimpämme.
Kuljemme eteenpäin.
Emme tiedä minne.
Sillä ei ole väliä.
Meitä ei odota kukaan.
Olemme luotu kulkemaan kahden.
Sinähän tiedät,
minä olen nuori ja haavoittuvainen.
Tunteellinen ja herkkä.
Nuori, joka voi vuodattaa
kyyneleitä
tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja luuletko, että kyyneleet kaunistavat minua.
-EI
Enkä ole mikään kone,
joka on valmis kaikkeen,
mitä siltä pyydetään.
Siksipä toivoisin,
että ymmärtäisit minua.
Kun näin sinut,
ihastuin.
Kun puhuin kanssasi,
ahmin sanojasi.
Kun katsoin silmiisi,
punastuin.
Kun suutelit minua,
sydämeni löi bing boingia.
Kun ilta oli lopussa,
huomasin rakastavani sinua.
Joskus otat nukkuessasi minua kädestä.
Hellät kätesi kiertyvät ympärilleni.
Pääsen mukaasi aurinkoisiin uniisi,
jossa kuljeksimme yhdessä
tulevaisuuden polkua.
Kun heräämme aamulla,
hymyilemme.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
lauantai 7. toukokuuta 2011
Äidilleni 8.5.2011
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Kesää odotellessa
Nojaan vasten koivunrunkoa.
Kuljen taaksepäin lapsuuteeni.
Kaikki oli niin huoletonta silloin.
Lapsen silmin maailma näytti
erilaiselta.
Muistan kuinka kesäisin kuljeskelin
paljain jaloin.
Keräsin kiviä taskuuni.
Tein " käpylehmiä ".
Kavereiden kanssa rakensimme
majoja ja leikimme kotia.
Se oli ihanaa aikaa.
Nuoruus oli välillä yhtä myllerrystä.
Itsensä etsimistä.
Nyt vanhempana muistelen kaiholla niitä aikoja.
Arvostan niitä enemmän kuin silloin.
Kerään vieläkin kiviä ja teen myös " käpylehmiä "
lastenlasteni kanssa.
Kesäisin kuljeskelen paljain jaloin.
En enää rakenna majoja,
rakennan kotiani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)