Yksi Einon Leinon runoista
Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk' on mieli mulla siimekseen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
6 kommenttia:
Eino Leinoa, tietenkin!
Tuosta runosta tunnetaan ensimmäinen ja kolmas säe hyvin, tuo toinen ei taida olla oikein onnistunut yhdistelmä (kysyä ja vastata):D
Oikein hyvää Eino Leinon päivää sinulle, Eila<3
Näihäse on Eino Leino,Hyvää leinon päivää<3
Meillä lippu liehui salossa Eino Leinon, runon ja suven päivän kunniaksi.
Luen mielelläni Leinon runoja.
Minun mielikappaleeni ja Vesku Loirin esittämänä aivan mahtavan hyvä, vaikka kaikki ei olekkaan välttämättä samaa mieltä, mutta minusta Eino Leinot sopivat Veskun esittämiksi.
Kiitos siskoseni, kun laitoit tämän tänne!
Hei kaikille ja kiitos myös, että olette samaa mieltä kanssani Eino Leinon runoista. Hän oli kyllä todella Suomen parhaita runoilijoita.
Hyvää viikonloppua kaikille teille.
Lähetä kommentti