Nojaan vasten koivunrunkoa.
Kuljen taaksepäin lapsuuteeni.
Kaikki oli niin huoletonta silloin.
Lapsen silmin maailma näytti
erilaiselta.
Muistan kuinka kesäisin kuljeskelin
paljain jaloin.
Keräsin kiviä taskuuni.
Tein " käpylehmiä ".
Kavereiden kanssa rakensimme
majoja ja leikimme kotia.
Se oli ihanaa aikaa.
Nuoruus oli välillä yhtä myllerrystä.
Itsensä etsimistä.
Nyt vanhempana muistelen kaiholla niitä aikoja.
Arvostan niitä enemmän kuin silloin.
Kerään vieläkin kiviä ja teen myös " käpylehmiä "
lastenlasteni kanssa.
Kesäisin kuljeskelen paljain jaloin.
En enää rakenna majoja,
rakennan kotiani.