Lukijat

lauantai 27. marraskuuta 2010

Pakkasaamu

Astun ulos kirpeään pakkasaamuun.
Pohjoistuuli koskettaa kasvojani.
Tuo hyinen viima pureutuu syvälle sisimpääni.
Uskaltaudun kuitenkin aloittaa joka aamuisen
metsässä samoilemiseni. ( rakkaan koirani kanssa )
Siellä kävellessäni en tunne ollenkaan kylmyyttä,
kun katselen kauniita lumen peittämiä puita ja talven kauneutta.
Aamuaurinko heittää säteitänsä puiden oksien lomasta.
Viima yltyy, mutta minulla on lämmin ja hyvä olla.