Lukijat

torstai 17. helmikuuta 2011

Talvipäivä

Kaunis puhdas hanki kylpee auringon valossa.
Pakkanen on purevaa.
Auringon säteet lankeavat hangelle
tehden siihen kauniita kultahippusia.
Hangen pinnan särkevät ketun jäljet.
Jäljet menevät kuin helminauhana
kauas metsän uumeniin.
Puut hohtavat huurteisena.
Luonto on kaunis ja ihmeellinen..

6 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Oi kuin kaunis kuva ja kaunis runo.
Kiva kun kerkit nyt tännekin kirjoittelemaan.
Kaikkea hyvää sinulle Eila!♥

ritva kirjoitti...

Kyllä luonto on kaunis,hieno runo:)

ritvau kirjoitti...

Runo niin kuvannollinen että ei kuvaa edes kaipaa.... vaikka kaunis on kyllä kuvakin .

asta kirjoitti...

Luonto puhuttelee erityisen paljon tällaisina
pakkaskausina, toisaalta taas erityisinä hellejaksoina kesäaikaan.
Luonnon voima on mahtava, kuten ihastuttava runosikin kertoo.
Osatapa olla yhtä luonnon kanssa,
löytää herkkyys ja tasapaino, joita luonto tarjoaa joka päivä sen kaikkina neljänä vuodenaikana.
On taito löytää hippunenkin siitä.
Runosi ja kuvasi tuovat herkällä tavalla luonnon lähelle!

sylvi kirjoitti...

Eila sinulle on tunnustus blogissani käypä hakemassa se.

aikatherine kirjoitti...

Jos ei vielä ole nähn yt talven kultahippuja hangella, niin nyt ne näki. Tosi kaunis ja puhdas runo