Lukijat

maanantai 16. toukokuuta 2011

Muutamia ajatelmia nuoruuteni "päiväkirjasta"

Kuljemme pitkin katuja ilman päämäärää.
Ympärillämme kuulemme
ilon ääniä.
Toisillakin on hauskaa.
Heillä on omat ystävänsä.
Meillä on toisemme.
Lämpö täyttää sisimpämme.
Kuljemme eteenpäin.
Emme tiedä minne.
Sillä ei ole väliä.
Meitä ei odota kukaan.
Olemme luotu kulkemaan kahden.




Sinähän tiedät,
minä olen nuori ja haavoittuvainen.
Tunteellinen ja herkkä.
Nuori, joka voi vuodattaa
kyyneleitä
tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja luuletko, että kyyneleet kaunistavat minua.
-EI
Enkä ole mikään kone,
joka on valmis kaikkeen,
mitä siltä pyydetään.
Siksipä toivoisin,
että ymmärtäisit minua.



Kun näin sinut,
ihastuin.
Kun puhuin kanssasi,
ahmin sanojasi.
Kun katsoin silmiisi,
punastuin.
Kun suutelit minua,
sydämeni löi bing boingia.
Kun ilta oli lopussa,
huomasin rakastavani sinua.



Sinulla on tapana kuorsata unissasi.
Joskus otat nukkuessasi minua kädestä.
Hellät kätesi kiertyvät ympärilleni.
Pääsen mukaasi aurinkoisiin uniisi,
jossa kuljeksimme yhdessä
tulevaisuuden polkua.
Kun heräämme aamulla,
hymyilemme.


7 kommenttia:

eila kirjoitti...

Etsin varastosta vanhan "runokirjani".
Näitä runojani olen kirjoitellut joskus murrosiässä ja nuorena ollessani.

A kirjoitti...

Ihan ikiomia runojasi, Eila<3

Rakkaus kaunistaa kaiken, elämän ja muistot<3

ritva kirjoitti...

Voi miten ihanainen runo:)

kaisu marjatta kirjoitti...

upean polveileva runo. Aito ja täydellinen kertomus.. tämä on siis proosarunoutta..
tarina elää rakastumisen tunteiden ja muistojen ja toiveidenkin vuoristoradassa..olen hyvin vakuuttunut siitä, että mitä enemmän runo tai kertomus on omakohtainen kokemua ja se kirjoitetaan rohkeasti ja rehellisesti se vain on aina se paras..

eila kirjoitti...

Kiitos Aili-mummo, Ritva ja Aikatherine.
Minulla on paljonkin runoja, joita olen nuoruudessani kirjoitellut.
Nuoruuden huimuus ja se kaikki tuska, mikä sisälläni on vellonut murrosiässä, ne olen kirjoitellut paperille. Rakastuminen, ihastumiset yms..
Laitan joskus tänne lisää niitä, mutta nyt menen mylläämään kukkapankkejäni. Koko päivän on satanut vettä ja nyt alkoi aurinko paistamaan, joten äkkiä ulos...
Aurinkoa teidän kaikkien elämään.

asta kirjoitti...

Runojen kirjoittaminen on siis kulkenut
elämässäsi jo pidempään.
Nuoruuden päiväkirjat ovat sinulla runomuodossa,
toisin kuin minulla aikanaan.
Hauska palata ajassa taaksepäin tekstien myötä.
Muistoja, muistoja.....

eila kirjoitti...

Hei Asta.
Kiitos kommentistasi.
Olen "pienen ikäni" kirjoitellut runoja. Rakastan myös lukea runoja.
Hyvää loppuviikkoa sinulle ja toivotaan auringonpaistetta eteenpäinkin.