Lukijat

tiistai 5. lokakuuta 2010

Taivas kattona

Sumuiseen pimeyteen verhoutuneena
valtava taivaankansi
kätkee meidät avaraan,
hiljaiseen yön syliin.

Tyyni vesi välkehtii heikosti
ja värisevä kuunsilta
johtaa yli veden.

Ja syys yössä kävellessämme
kaiken kauneuden keskellä
Hän tuolla ylhäällä
pitää meitä ja tähtiä kämmenellään.

2 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Näin on taivaan Isä meitä kannattelee vahvoilla käsivarsillaan.
Kaunis runo. Halit.

eila kirjoitti...

Halaukset sinullekin Sylvi ja terveiset kaikille .